Tulipa otettua yhteyttä vanhaan ystävään kauas. Ja antoisaa on ollut. Ollaan puhuttu paljon suhteista ja miehistä. Siitä miten eletään ja ollaan ja käyttäydytään toista kohtaan. Kysymyksiäkin on herännyt. Miksi suhteet usein vaatii pelaamista? Tunne vai järki-ihminen ja ero käytöksessä? Miksi joidenkin elämä on silkkaa helpolta näyttävää tasaista tallausta kun joillakin taas vuoristorataa ja ryminää? Kaikenlaista on tullut koettua, vaikkei vuosia paljon olekkaan. Joka päivä oppii uutta, suhderintamallakin. Missä vaan on se juuri minulle sopiva tapa olla ja elää? Yhden asian kuitenkin tiedän, tuosta, minkä viime postaukseen laitoin, en tingi.

Päivän biisi... ;o)

"Tapa minut jos et muuten kiinni saa
Varjooni juuttunut
Vaikka ruoskit minut aina uudestaan
Varjooni juuttunut
Et saa mua tahtoos taipumaan,
*vertani* suussasi maistumaan
Pidä kiinni siitä mitä et koskaan saa..."

 Asken käytiin Neiti 6 veen kanssa tutustumassa tulevaan esikouluun. Aika mukavaa äidistä, kun saatiin lapsi samaan eskariin missä veljetkin ovat taipaleensa koulussa aloittaneet. Ensi vuonna ovat kaikki kolme samassa talossa. "Täditkin" olivat kolmen vuoden takaa tuttuja. Saa nähdä miten henkilökemiat pelaa aikuisilla, kun lapset ovat tyystin erilaiset ja eri sukupuoltakin. Veikkaisin että voi olla vaikutusta... Neiti Näsäviisas esitteli hauskoja kommenttejaan kuiskutellen korviini, kun täti puhui miten eskarissa saa kiukutakkin niin neiti siihen että eipä saa nauraa sitten. :) Reippaasti myös esitteli itsensä jokaiselle, jospa äidin huoli muutaman vuoden takaisen puhumattomuuden uusiutumisesta olisikin turhaa.....