toivoa täynnä.

 Ihme kyllä, hyvin nukutti. Kaipa sitä luottaa että lapsi on hyvässä hoidossa ja eipä tässä tilanteessa oikeen muuta voi tehdä kun huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Kun ei siellä lapsen vierellä voi olla.

Isotveljet ovat mamman ja papan hoivissa. Olivat käyneet siskolle hakemassa tuliaisia, mamma sanoi ettei ole meidän 8veetä nähnyt koskaan niin syventyneenä minkään asian tekoon, kun hän valitsi siskolle viemisiä. Kumpa vaan saataisiin neiti osastolle niin pääsisi pojatkin katsomaan. Esikko varsinkin  huolissaan, omasta sairaalakokemuksestaan muistaa millaista siellä oli, pelottavaakin.

 Aamusta heti kahdeksaksi mentiin teholle, ekalle vierantunnille. Käytävässä odoteltiin, muut pääsi omia lapsiaan tapaamaan, me ei. Sitten tuli leikkaava lääkäri ja kertoi että neidillä ollut kipua ja mutoksia EKG:ssä aamuyöstä ja osastolle siirtoa tältä aamulta siirrettin. Kovin huolestuneita eivät lääkärit olleet, tarkkailevat ja ultraavat vielä aamupäivästä. Hyvä vaan. Kipu varmaan johtunee kokeilusta jossa neidillä  on ihan uusi kipupumppu joka tavallaan puuduttaa leikkausaluetta. Nyt vasta aamusta hänelle on sitten annettu kipulääkettä muuten, yleensä muut kipulääkkeet menee jo yönkin... Jaksoi kuitenkin meille kiukutella ja käski poiskin! :) Puolenpäivän aikaan soitellaan, mitä on löytynyt jne, seuraava vierastunti vasta 13.30. Tultiin kotiin, kauppaan ja tekemään ruokaa.

Mukavat uutiset oli siinä, että kun kaikista näistä kahakoista selvitään, tyttö saa sydänvikansa puolesta terveen paperit. Paranemisen jälkeen ei mitään liikuntarajoituksia jne. =)

 

18.00

Palailttiiin kotiin taas. Teholle soittelin puolenpäivän aikaan ja siellä sanoivat tytön juuri siirtyneen osastolle! Ultraääni oli ollut ihan normaali. Haettiin äitini ja toinen pojista mukaan ja lähdettiin sairaalalle. Tyttö nukkui ja jaksoi jo jutellakin, sai pikkaisen mehua. Kipua tuntui olevan kovasti koko ajan menevästä vahvasta lääkkeestä huolimatta. Myös joka paikassa olevat letkut ärsyttivät kovasti neitiä.Leikkaushaava oli yllättävän lyhyt ja siisti, varmaanki ajan myötä tulee rinnassa olemaan vaan pieni vaalea viiva. Syliin olisi halunnut, kyllä särki sydäntä sanoa kipuilevalle pienelle ettei voi ottaa syliin. :(  Mies jäi sairaalalle, joutuu tulemaan yöksi kotiin viereisessä pedissä olleen erikoisseurannan takia. No ompahan ainakin huoneessa yöllä hoitaja, tätä toista vahtimassa mutta katsonee samalla myös minun lastani... Toivottavasti huomenna olisi jo parempi päivä kivun kannalta, parista päivästä puhuivat ja sitten kuulemma haluavat jo liikkeelle!

Muumipeikko ja Niiskuneiti löysivät kevään ensimmäisen leskenlehden. "Laitetaan sen päälle kupu niin se kestää kylmät yöt" Ehdotti Niiskuneiti.

"Ei laiteta, se pärjää paremmin kun sillä on vähän vaikeaa" sanoi Muumipeikko.