Eilen, viimeinen työpäivä ennen elämäni ekaa palkallista kesälomaa, tuli soitto. Minut oli valittu vakituiseen toimeen tänne omaan kotikaupunkiin! Ihan mieletön fiilis, todella kaivattu uutinen, mutta samalla todella haikea. 30 kilsan työmatka jää taakse, mutta samalla parin vuoden ajalta tutut työkaverit, osa jo ystäviksi tulleet. Ihan itkettää kirjoittaa tätä.Tämä kevät on ollut muutenkin töissä luopumisen aikaa, ekaa kertaa mulla, muttei varmasti viimeistä. Muutamaa lasta hyvästellessäni, meinasi pala nousta kurkkuun, isoja juttuja yhdessä läpikäyty, tunneside muodostettu ja nyt sitten hyvästit. Toivottavasti vielä elokuusssa tulevat käymään, ennenkuin talosta virallisesti poistun... Onneksi menen syksystä vielä muutamaksi viikoksi töihin vanhaan paikkaan, ei tule niin yhtäkkiä tämä muutos.

 Illalla suihkussa yritin virittää itkua. Ei tullut. Ehkä olen sitten kylmä tunteeton ihminen, niinkuin minulle on sanottu, siperia opettaa.

SIMPLE PLAN; your love is a lie